Katso peiliin niin että siellä paistaa aurinko

Setlementtiliike Suomessa täyttää sata vuotta. Helsingin Tyttöjen Talo täyttää ensi vuonna kaksikymmentä vuotta. Olen työskennellyt setlementtiliikkeessä 11 vuotta ja kulkenut siitä Tyttöjen Talo -matkaa Rovaniemellä viisi vuotta. Kymmenen vuotta sitten osallistuin IFS:n (International Federation of Settlements and Neighborhood Centers) konferenssiin Helsingissä. Kun konferenssi tänä vuonna jälleen järjestetään Helsingissä, saan olla mukana tiimissä, joka tuottaa ohjelmaa konferenssiin: Making human rights alive in every encountering: Best practices of Gender and Culture Sensitive approach.

Nämä vuodet ovat täynnä koskettavia kohtaamisia monella eri tasolla ja monella eri tavalla. Tuntuiko Samuel ja Henrietta Barnettista ja vuosisadan vaihteen East Endin ihmisoikeusaktivisteista, Jane Addamsista, Alli Trygg-Heleniuksesta, Sigfrid Sireniuksesta, Aaro Tolsasta ja muista setlementtikentän avainhenkilöistä samalta kuin meistä, kun he olivat mahdollistamassa erilaisten, ennestään toisilleen tuntemattomien ihmisten vuorovaikutusta ja yhteen liittymistä, osaamisen jakamista ja uuden oppimista, toisiinsa tukeutumista vaikeina hetkinä? Olen varma että tuntui. Me työntekijät olemme saaneet kasvaa valtakunnallisessa sukupuolisensitiivisen nuorisotyön verkostossa ja Pohjoisessa ulottuvuudessa samalla kun olemme todistaneet kymmenien nuorten ja vapaaehtoisten oivalluksia, kasvukipuja, kukkaan puhkeamisia ja siiville nousemisia. Uskallusta ja rohkeutta, itsensä ylittämisiä, kuulevia korvia, kiitollisuutta ja syvää tyydytystä kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta ja jaetuista kokemuksista.

Yksi minua kannattelevista uskomuksista on peräisin kilpikonna Franklinista kertovien lastenkirjojen sivuilta. Kun Franklinin kilpi oli murtunut, ja hänen piti mennä röntgeniin, pelko ja säikähdys, lohtu ja kannustus tiivistyi sanoihin: Rohkeus on sitä että uskaltaa vaikka pelottaa. Pelko on tärkeä tunne, ja joskus siitä seuraava reaktio pelastaa henkemme. Toisessa hetkessä pelosta on päästävä yli, jottei käpertyisi kuoreensa.

Tärkein taito, jonka olen oppinut Tyttöjen Talo -työssä, on hengittäminen. Harjoittelen anteeksi antamista. Olen harjaantunut puolien pitämisessä, kieltäytymisessä ja luottamuksen rakentamisessa. Rohkaistunut sellaisten kysymysten kysymisessä, joiden vastausten kuulemisesta seuraa valtavasti valtaa ja vastuuta. Oppinut kysymään mitä sinä tarvitset  - myös itseltäni.  Puhumaan kauniisti itselleni.  Kuuntelemaan intuitiotani ja luottamaan siihen vahvemmin ja vahvemmin. Rakastamaan kirjoittamista uudelleen vuosien tauon jälkeen. Katsomaan peiliin niin että siellä paistaa aurinko. Arjen monissa rooleissa tasapainotellessasi uskotko oikeasti että sinä riität? Minä uskon, mutta uskoni voi vielä vahvistua.

Kuluneen viikon kohokohtia minulle ovat olleet

• Arctic Design Weekin ohjelmassa mukana ollut Miten minusta tuli minä -teemailta, jossa omia elämän- ja uratarinoitaan inspiraatioksi toisille olivat jakamassa kolme naista kaupan, designin ja markkinoinnin parista. Kiehtovinta näissä tapahtumissa on ollut se, miten poikkeuksetta alustajien tarinat kietoutuvat toisiinsa ja naisen elämänkaareen ammattialasta ja elämänkohtaloista riippumatta. Seuraavan kerran Miten minusta tuli minä -iltaa vietetään 26.4.2018 klo 15.00-18.00. Tutustumme luovalla alalla ja taiteiden parissa työskenteleviin naisiin kolmelta vuosikymmeneltä.  Vierainamme ovat Sonja Huhtaniska, Anne Niskala ja Tuula Väisänen. Tapahtuma on avoin kaiken ikäisille naisille.
• Teehetki, jonka tunnelmiin ja keskusteluihin pääset sukeltamaan Lapin Kansan sivuilla lähiviikkoina. Teehetket jatkuvat tiistaisin klo 15.00-18.00 toukokuulle.
• Pienen ryhmämme kokoontuminen, kun työskentelimme tunteiden tikapuilla. Kevään ryhmissä on vielä tilaa, tiedustele tilannetta suoraan Elinalta, elina@neiot.fi, 0400372501.

Vappuna edessä on historiamme suurin muutos. Heitämme jäähyväiset hyvää tekeville hirsille Kansankatu 9:ssä ja siirrymme sata metriä pohjoiseen osoitteeseen Kansankatu 13 A 31. Siellä meitä odottaa esteetön kuudennen kerroksen kattohuoneisto, jossa kaikki tilat sijaitsevat yhden oven takana samassa tasossa.

Olet tervetullut tutustumaan uuteen tilaan, kesätoimintaan ja tulevan syksyn alustavaan ohjelmaan perjantaina 25.5. klo 14.30-18.00, jolloin vietämme verkosto- ja avointen ovien päivää. Sitä ennen

• Mieti mistä tulit iloiseksi kun olit pieni
• Tule mukaan kaikille avoimiin tapahtumiin & vinkkaa osallistumismahdollisuuksista
• Mieti mitä voisimme tehdä yhdessä, miten voisimme olla avuksi toisillemme & kerro ajatuksistasi meille
• Saattele ohjaamasi ryhmä tai nuori, työyhteisösi, harrastus- tai vapaa-ajan yhteisösi tutustumaan Talolle
• Kutsu meidät kylään virittelemään viiteryhmääsi sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, tyttöjen ja naisten oikeuksien tai vaikkapa sukupolvien ketjun teemoihin

Rakas ystävä ja kanssakulkija, rauhaa ja rakkautta, innostusta ja iloa kevääseesi!

Tiina

And just when I think I know myself;

another voice speaks.

Like the echo of a woman I have yet to meet.

And I´m learning to answer her call.

-April Green